sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Täällä mie oon juoksennellu just niin ko ennenkin

Asioita, joita oon tehny viime aikoina:
herännyt liian aikaisin
nukkunu liian vähän
syöny crepestä yksin Kauppatorilla
tehnyt paljon töitä ja juossut monta tuntia kiireessä
halannut Elias Gouldia
siirtänyt imuroimista aina vaan seuraavalle päivälle
osallistunu 6 000 hengen johtajuusfestareille
kulkenu jättimäisen lahjan kanssa julkisissa kulkuneuvoissa
käyny keikalla Finlandia-talossa
sanonu heipat ulkomaille muuttavalle kaverille
skypettänyt 4,5 tuntia yöllä
juhlinu tupareita, läksiäisiä ja synttäreitä
ottanu kuvia ihmisestä, jonka käyntikortissa tittelinä on löytöretkeilijä
innostunut partiosta
suurkuluttanu revontulikorviksia
muistanu taas, että beibi mä en sulle kelpaa / vaikka Jeesus-jedimestariksi muuttuisin
syöny maailman parasta lasagnea
nähny yläastetyttöporukkaa pitkästä aikaa
laulanu keskellä yötä yksin kotona
sopinut menoja ex tempore, koska muuten aikataulut ei koskaan mätsää
lähtenyt ratikalla ekaa kertaa ihan väärään suuntaan
kuunnellu Antti Tuiskun uutta levyä
pohtinu miten moni asia tässä maailmassa on väärin
pakastanu marjoja

Asioita, joita haluaisin tehdä:
mennä metsään
matkustaa Lappiin
nauttia oikeasti vapaapäivästä ilman suunnitelmia
syödä superhyvää pihviä

Kuvan minusta on ottanu Markus Ketola / I See A Story Media

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Kirjaimiksi

Joskus kirjotin. Kirjotin paljon. Kirjotin siitä mitä näin ja koin. Mulla oli (kuvitteellista) kaukorakkautta, ja tahdoin vaan kertoa siitä. Nyt haluaisin kirjottaa taas. Kirjottaa ja laittaa se säveliksi. Mutta koska se on vaikeaa, tässä on jos  r a k a s t u i s i t. (Kirjotin sen vuonna 2015, mutta voisin kirjottaa sen uudestaan tänäänkin.)






































jos rakastuisit minuun nyt, r a k a s t u i s i t
            punaisiin huuliini ja kiharrettuun tukkaani
            rakastuisit hassuihin sanoihini
            ja siihen, miten en
                          
aamulla sano kenellekkään yhtään mitään.

jos rakastuisit minuun nyt, r a k a s t u i s i t
            äänettömään nauruuni illan hämärtyessä
            rakastuisit kasvinhoitotaidottomuuteen
            ja siihen, miten en
                          
osaa napsuttaa sormiani.

jos rakastuisit minuun nyt, r a k a s t u i s i t
            aitoon luonteeseeni ja luotettavuuteen
            rakastuisit tasaiseen kaunooni
            ja siihen, miten en
                          
osaa olla vastaamatta sinulle aamuneljältä.

jos rakastuisit minuun nyt, r a k a s t u i s i t
            järjestelmälliseen pikkunörttipuoleeni
            rakastuisit elokuville itkemisilleni
            ja siihen, miten en

voi vain olla hymyilemättä auringolle
                                                             ja sinulle.

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Sinä puhut paljon näin varhaiseksi aamuksi

 Helsinki-kesä on sitä, että samana päivänä 

heräät yökyläilevän kaverin kanssa keikkaillan jälkeen sotkuisesta asunnosta väsyneenä, kun yö on mennyt miettiessä elämän tärkeitä ja ei niin tärkeitä asioita.

Juon kahvini miten sattuu,
mustana, maidolla, kylmänä, kuumana
Pidän miehistä joilla on järkeä
ja niistä joita katsotaan kadulla

retkeilet melkein vierestä löytyvässä Nuuksiossa (jossa kaatosade yllättää just sillon, kun oot päättäny luottaa Suomen kesään) ekaa kertaa ja syöt vähän parempaa retkiruokaa ko mihin oot tottunu ("Teen pastaa" -lausahdus retkelle lähtiessä toi mulle ekana mieleen pussipastan, ei savulohen, oliiviöljyn ja spagettien kuljettamista mettään).

Mitä tahansa minusta odotat
sitä en ole
Mitä tahansa minusta haluat,
et taida saada kuitenkaan

grillaat (vähän epätoivosesti sähläillen) merenrannalla auringonlaskussa kuunnellen samalla vanhaa ja niin hyvää jazzia. (Jäähtyneet grillihiilet on muuten sitte sekajätettä.) Kunhan on halloumia ja jälkkärissä tuoreita mansikoita, niin kaikki on hyvin.

Jos painaisit selkäni seinää vasten
voisin huokaista
tai kääntää nauraen
kasvosi kauemmaksi

seikkailet kaupungin vilkkailla kaduilla kesäöinä etkä oo varma, humallutko onnellisuudesta vai punaviinistä (ehkä molemmista).

Saatan soittaa huomenna,
kysyä haluaisitko nähdä
Tahdotko suudella
kaulaani porttikäytävässä

--

Ja siitä mie tykkään ihan hirveästi. Että suunnittelemattomat viikonloput täyttyy suunnitelmista aina yheksän päivän työputken päättävästä varusmiessoittokunnan keikasta alkaen koomailusunnuntaihin. Eikä niitä päiviä haittaa edes lokit, jotka yrittää tarttua hiuksista kiinni havitellen sitä jäätelötötteröä tai se, että kenkiin tulee vesi läpi juostessa ison kuusen alle sadetta suojaan. Tai seuraavana maanantaina herääminen huulet turvonneena (etkä edes tiedä mistä).

Haluaisin ehkä vielä käydä Suomenlinnassa, Linnanmäellä ja jossain, missä en oo vielä käyny. Haluaisin lisää kesäöisiä seikkailuja ja yhden ulkoilmalivekeikan. Haluaisin kesäonnikuvan ja nauraa niin paljon, että poskiin ja mahaan sattuu. 

Eikä haittaa, että kohta on jo elokuu, koska luulen, että elän kesää vielä pitkään.

Tai sitten keitän muina naisina
kahvia ja unohdan
Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana,
juon sen miten sattuu


(Laulunsanat pätkiä Scandinavian Music Groupin kappaleesta Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana.)