Joskus kirjotin. Kirjotin paljon. Kirjotin siitä mitä näin ja koin. Mulla oli (kuvitteellista) kaukorakkautta, ja tahdoin vaan kertoa siitä. Nyt haluaisin kirjottaa taas. Kirjottaa ja laittaa se säveliksi. Mutta koska se on vaikeaa, tässä on jos r a k a s t u i s i t. (Kirjotin sen vuonna 2015, mutta voisin kirjottaa sen uudestaan tänäänkin.)
jos rakastuisit minuun nyt, r a k a s t u i s i t
punaisiin huuliini ja kiharrettuun tukkaanirakastuisit hassuihin sanoihini
ja siihen, miten en
aamulla sano kenellekkään yhtään mitään.
jos rakastuisit minuun nyt, r a k a s t u i s i t
äänettömään nauruuni illan hämärtyessä
rakastuisit kasvinhoitotaidottomuuteen
ja siihen, miten en
osaa napsuttaa sormiani.
jos rakastuisit minuun nyt, r a k a s t u i s i t
aitoon luonteeseeni ja luotettavuuteen
rakastuisit tasaiseen kaunooni
ja siihen, miten en
osaa olla vastaamatta sinulle aamuneljältä.
jos rakastuisit minuun nyt, r a k a s t u i s i t
järjestelmälliseen pikkunörttipuoleeni
rakastuisit elokuville itkemisilleni
ja siihen, miten en
voi vain olla hymyilemättä auringolle
ja sinulle.